Terveys

Barbeteissa, kuten niin monissa muissakin koiraroduissa, saattaa ilmetä erilaisia vikoja tai sairauksia. Rotukoirilla esiintyvien sairauksien periytyminen on monimutkaista ja useimmat niistä periytyvät piilevästi eli resessiivisesti. Myös ympäristötekijät vaikuttavat siihen, miten perintötekijät ilmenevät. Ilmiasultaan terve koira voi kantaa perimässään jotakin vikaa tai sairautta tai taipumusta saada sellainen. Osa vioista ja sairauksista ovat vakavia ja koiran elämää rajoittavia. Osa vioista ja sairauksista voidaan hoitaa ja osa on lieviä koiran niistä kärsimättä. Vakavat esiin tulleet perinnölliset sairaudet rodussa ovat epilepsia, kardiomyopatia ja allergia. Lieviä terveydellisiä ongelmia rodussa ovat mm. lievät silmäsairaudet, napatyrä, hammaspuutokset ja purentaviat. Mikäli barbetillasi on jotain em. vioista tai sairauksista, on toivottavaa että täytät terveyskyselyn.

Vastuullisessa kasvatustyössä käytetään jalostukseen vain terveiksi todettuja yksilöitä. Siitä huolimatta saattaa tapahtua niin, että kaksi tervettä siitoskoiraa, jotka kantavat samaa sairaustaipumusta, paritetaan keskenään ja saadaan sairas yksilö. Kasvattajalle on ongelmallista, että useimmat sairaudet tulevat näkyviin vastan koiran aikuisiällä. Myöhemmällä iällä esiin tulevia sairauksia ei voida ennakoida. Alla on listattu barbeteilla Suomessa ja/tai ulkomailla tavattuja erilaisia vikoja ja sairauksia. Koira voi sairastua myös sellaisiin sairauksiin, joita em. listalla ei ole kuvattu.

PEVISAan sisällytetyt sairaudet:

Muut rodulla todetut merkittävät sairaudet:

Muita lievempiä tai rodulla harvinaisena esiintyneitä sairauksia ja vikoja:

Lonkkaniveldysplasia HD

Lonkkanivelen kasvuhäiriö eli ”lonkkavika”, (engl. hip dysplasia, HD) on koirien yleisin luuston/nivelten kasvuhäiriö. Se voidaan määritellä perinnölliseksi lonkkanivelen löysyydeksi. Lonkkanivelen kasvuhäiriö johtaa yleensä nivelrikkoon. Lonkkanivelen kasvuhäiriön perimmäistä syytä ei tiedetä, mutta se periytyy tämänhetkisen tutkimustiedon perusteella kvantitatiivisesti eli siihen vaikuttaa useita eri geenejä. Myös ympäristöllä on vaikutusta kasvuhäiriön kehitykseen ja ilmiasuun.

Lonkkaniveldysplasian arvostelussa käytetään seuraavaa luokittelua:
A – ei muutoksia
B – lähes normaali
C – lievä dysplasia
D – kohtalainen dysplasia
E – vaikea dysplasia.

Nivelrikkomuutoksia saatetaan havaita C-, D-ja E-lonkkaisilla koirilla.

Kyynärniveldysplasia ED

Kyynärnivelen kasvuhäiriön (engl. elbow dysplasia, ED) periytymisen mekanismit ovat epäselvät. Periytyminen on kvantitatiivista eli siihen vaikuttaa useita eri geenejä, minkä lisäksi ympäristötekijöillä on osuutensa sen ilmenemisessä. Suomessa käytetään FCI:n suosittelemaa asteikkoa, joka jakaa kyynärät neljään luokkaan: 0, 1, 2 ja 3. Luokituksessa kiinnitetään huomiota kyynärnivelten muodostukseen ja artroosimuutoksiin. Aste 0 normaalit kyynärnivelet, 1 lievät muutokset, 2 kohtalaiset muutokset ja/tai lievää epämuodostusta, 3 voimakas nivelten epämuodostus.

Silmäsairaudet

DISTICHIASIS tarkoittaa ylimääräisiä ripsiä, jotka tulevat ulos normaalin ripsirivin sisäpuolelta luomen reunasta. Oireilevilta koirilta ripsiä voidaan poistaa nyppimällä, jolloin ne kasvavat uudestaan tai poistaa ne pysyvästi jäädyttämällä tai polttamalla. Vaiva on selvästi periytyvä, mutta periytymismekanismi ei ole tiedossa. Luokitellaan nykyään silmätarkastuksissa lieviin, kohtalaisiin ja vakaviin muotoihin.
Barbeteilla on rotualttius on ylimääräisten ripsien kasvuun, joten distichiasis-lausunnon saanut koira tulee parittaa vain kyseisen sairauden suhteen täysin terveen koiran kanssa.

MAKROBLEPHARON eli liian suuret silmäaukot.
Makroblepharon lausunnon saanut koira tulee parittaa vain kyseisen sairauden suhteen täysin terveen koiran kanssa, vakavia muotoja ei saa käyttää jalostukseen.

PERINNÖLLINEN HARMAAKAIHI eli hereditäärinen katarakta samentaa silmän linssin osittain tai kokonaan. Tunnettujen muotojen periytymismekanismi on yleensä autosomaalinen resessiivinen, mutta useimpien muotojen periytymismallia ei tiedetä. Sairauden alkamisikä vaihtelee suuresti. Perinnöllinen kaihi on yleensä molemminpuolinen ja johtaa sokeuteen, jos linssien samentuminen on täydellinen. Jos kaihisamentuma jää hyvin pieneksi, sillä ei ole vaikutusta koiran näkökykyyn.
Koiraa, jolla todetaan katarakta, ei saa käyttää jalostukseen.

PPM (persistent pupillary membranes) ovat synnynnäisiä sikiöaikaisten verisuonten ja kalvojen jäänteitä iiriksessä eli värikalvossa. Vakavimmat asteet, joissa jäänteet kiinnittyvät linssin etupinnalle ja/tai sarveiskalvon sisäpinnalle, voivat vaikuttaa näkökykyyn. Epäillään perinnölliseksi, synnynnäiseksi muutokseksi joillakin roduilla. 

RD (retinan dysplasia eli verkkokalvon synnynnäinen kehityshäiriö) jaetaan kolmeen muotoon, multifokaaliin (MRD), geografiseen (GRD) ja totaaliseen (TRD). MRD:ssa verkkokalvolla näkyy yksittäisiä poimuja, jotka syntyvät verkkokalvon paikallisen virhekehityksen seurauksena. MRD ei vaikuta näkökykyyn. MRD-muutokset eivät pahene iän myötä, vaan saattavat pikemminkin osittain hävitä näkyvistä vanhemmiten. Useilla roduilla RD:n on todettu periytyvän väistyvästi. Eri RD-muotojen välistä geneettistä
yhteyttä ei tunneta.

ENTROPIUM eli luomikouru on silmäluomen rakennevirhe, jossa luomi kiertyy silmän sarveiskalvoa vasten. Entropiumissa osa alaluomesta ja joskus yläluomestakin on kiertynyt sisäänpäin, jolloin karvainen iho joutuu silmän sidekalvoa ja/tai sarveiskalvoa vasten. Silmät ärtyvät ja rähmivät ja koira raapii silmiään sekä kärsii toistuvista silmätulehduksista. Vaiva on parannettavissa kirurgisesti. Entropium on perinnöllinen
sairaus. Entropiumia sairastava tai sairastanut koiraa ei tule käyttää jalostukseen (Euroopan Neuvoston päätöslauselman mukaan).

PRA (progressiivinen retina atrofia) eli etenevä verkkokalvon surkastuma tuhoaa silmän valoa aistivia soluja. Kyseessä on ryhmä sairauksia, jotka ovat eri geenien aiheuttamia. Periytymismekanismi on autosomaalinen resessiivinen. 
Barbeteilta on löydetty PRA/crd4 ja prcd-PRA kantajia. PRA-sairasta koiraa ei saa käyttää jalostukseen. Geenitestillä kantajaksi todettua koiraa voidaan käyttää jalostukseen geneettisesti terveen kumppanin kanssa.  Jalostukseen käytettävät koirat suositellaan DNA-testattavaksi PRA:n osalta, jotta sairaiden yksilöiden syntymä voitaisiin ennalta ehkäistä.

Rodun PEVISA-ohjelma edellyttää vanhemmilta silmätarkastuslausuntoa. Vanhempien tulos ei vaikuta pentujen rekisteröintiin. Tutkimustulos on voimassa 24 kk, ja sen on oltava voimassa astutushetkellä.

Epilepsia

Epilepsia on toistuvia kohtauksia aiheuttava aivojen sähköisen toiminnan häiriö, joka on koiran yleisin neurologinen sairaus. Kohtauksien luonne vaihtelee ja koiralla voi olla tajunnan, motoriikan, sensorisen toiminnan, autonomisen hermoston ja/tai käyttäytymisen häiriöitä. Kohtauksen aikana koira voi olla tajuissaan tai tajuton. Jos koko koira kouristelee, puhutaan yleistyneestä kohtauksesta. Kohtaus voi esiintyä myös paikallisena, jolloin vain yksi lihasryhmä, esimerkiksi koiran raaja tai raajat kouristelevat. Paikallisalkuinen kohtaus voi laajeta yleistyneeksi kohtaukseksi. Kohtauksen luonne riippuu purkauksen lähtöpaikasta aivoissa ja sen leviämisestä. Epilepsiaa sairastavaa koira ei saa käyttää jalostukseen. Samoin on vältettävä sellaisten riskilinjojen yhdistämistä, joiden tiedetään tuottaneen epileptikkojälkeläisiä, niin kauan kun rodulle ei ole olemassa geenitestiä, jonka avulla sairauden kantajuus voidaan todeta.

Ensimmäinen epilepsiakohtaus tulee useimmiten nuorena, 1–5 -vuotiaana, mutta perinnöllinen epilepsia voi alkaa missä iässä hyvänsä. Samantyyppisiä kohtauksia voivat aiheuttaa myös muut sairaudet kuin epilepsia. Epilepsiadiagnoosi pohjautuu muiden sairauksien poissulkemiseen. Siksi koirasta otetaan virtsa-ja verinäytteitä ja tehdään neurologinen tutkimus. Jollei muuta selittävää syytä löydy, koira sairastaa epilepsiaa. Epilepsiaa ei voida parantaa, vaan koira tarvitsee lääkitystä koko loppuelämänsä ajan. Lääkityksen aloituspäätökseen vaikuttaa kohtauksien esiintymistiheys ja vakavuus. Lääkityksen avulla epilepsiakohtausten esiintymistä voidaan harventaa, kohtauksia lieventää ja niiden kestoa lyhentää. Joskus kohtaukset saadaan lääkityksellä kokonaan loppumaan.
(Menna, Nina.SKL)

Epilepsia barbeteilla

Barbeteilla saattaa olla kahdentyyppistä epilepsiaa, sekä aikuisiän että pentuiän epilepsiaa. Pentuiän epilepsiassa kohtaukset ovat useimmiten alkaneet jo pikkupentuna (3–5 kk) ja kohtaukset ovat olleet rajuja. Aikuisiällä alkanut epilepsia on useissa tapauksissa ollut lievempi. Osalla sairastuneista koirista sairaus on niin lievä, että ne eivät tarvitse lääkitystä, osa pärjää lääkityksellä. Muutamissa tapauksissa sekä pentu- että aikuisiällä sairastuneita on jouduttu lopettamaan rajujen kohtausten vuoksi.

Epileptisiä oireita barbeteilla on sekä Suomessa että ulkomailla. Epileptistyyppisiä kohtauksia on Suomessa saanut n. 7 % kannasta. Barbeteilla riskilinjojen rajaus pois jalostuksesta ei ole mahdollista, koska populaation yksilöt ovat läheistä sukua keskenään.

Barbetit osallistuvat Hannes Lohen koirien geenitutkimukseen Helsingin yliopistossa ja Folkhälsanin tutkimuskeskuksessa. Barbettien näytteitä tutkimukseen on kerätty jo loppuvuodesta 2006 lähtien ja näytteitä on kertynyt Lohen ryhmälle vuoden 2014 loppuun mennessä jo 397 barbetista maailman laajuisesti.

Sydänsairaudet

Dilatoiva kardiomyopatia (DCM) on sydänlihaksen rappeutumissairaus, joka johtaa sydämen laajenemiseen ja supistumiskyvyn laskuun. Rappeutumisen seurauksena sydämen seinämät ohenevat ja veltostuvat, eikä sydän enää pysty pumppaamaan riittävästi hapekasta verta elimistön käyttöön. Dilatoivaa kardiomyopatiaa esiintyy keski-ja suurikokoisilla roduilla. Koska sairaustapaukset esiintyvät pääsääntöisesti suvuittain ja taudinkuva on kullekin rodulle tyypillinen, on dilatoivalla kardiomyopatialla geneettinen tausta. Jalostukseen käytettävien koirien säännöllisillä tutkimuksilla DCM -tapaukset voitaisiin löytää aikaisemmassa vaiheessa ja jättää pois jalostuksesta. DCM potevaa koiraa ei saa käyttää jalostukseen.
Dilatoivan kardiomyopatian oireet näyttävät ilmaantuvan yhtäkkiä, mutta todellisuudessa sairaus kehittyy pitkään, jopa vuosia piilevänä ilman, että koirasta näkyy mitään ulospäin. Vasta, kun elimistön korjaavat mekanismit eivät enää pysty peittämään sydämen heikkenemisestä johtuvia ongelmia, alkavat oireet näkyä. Koira laihtuu ja sen ruokahalu laskee. Se alkaa yskiä ja rasituksen sietokyky sekä liikkumishalu vähenevät. Tyypillisimmin yskää esiintyy yöllä ja aamulla levon jälkeen. Koira saattaa myös hengittää normaalia pinnallisemmin ja tiheämmin. Joskus ensimmäinen oire on elimistön hetkellisestä hapenpuutteesta johtuva yhtäkkinen pyörtyminen tai äkillisen sydämen rytmihäiriön aiheuttama kuolema, joka usein liittyy voimakkaaseen rasitukseen.
Dilatoivasta kardiomyopatiasta kärsivää koiraa ei voida parantaa eikä sairauden kehittymistä pysäyttää, mutta laadukasta elinaikaa voidaan pidentää lääkityksen avulla. Hoitona käytetään nesteenpoistolääkitystä, verisuonia laajentavaa lääkitystä sekä sydänlihaksen supistumisvoimaa lisäävää lääkitystä. Joissakin tapauksissa tarvitaan myös sydämen lyöntirytmiin vaikuttavaa lääkitystä. Rajua liikuntaa on syytä rajoittaa ja koiran ruokintaan on kiinnitettävä erityistä huomiota.
(Menna, Nina.SKL)

Sydänsairaudet Barbetilla

Tiettävästi neljä suomalaista barbettia on menehtynyt sydänsairauksien johdosta. Kuolinsyyksi on kirjattu kardiomyopatia tai sydämen vajaatoiminta. Myös ulkomailla on joitakin tapauksia. Ennen mahdollista jalostuskäyttöä sairastuneiden lähisukulaisille suositellaan sydämen laajaa tutkimusta esim. ultraäänikuvauksella. Tutkimus olisi hyvä suorittaa uudelleen vuosittain. Kardiomyopatiaa ei välttämättä voida todeta tavallisessa sydänkuuntelussa. Dilatoivassa kardiomyopatiassa voidaan hyvällä onnella kuulla rytmihäiriöitä ja/tai nopea lyöntitiheys, joita ei aina alkavassa sairaudessa kuulla.

Atopia / allergia

Atopia on geneettisestä taipumuksesta aiheutuva tulehduksellinen ja kutiseva allerginen ihosairaus, jonka synnylle on perimän lisäksi olemassa useita altistavia tekijöitä, kuten koiran elinympäristö ja olosuhteet. Atopia on elinikäinen vaiva, joka on kontrolloitavissa, muttei parannettavissa. Ruoka-aineallergia on koiralla atopiaa huomattavasti harvinaisempaa. Vain 10 % iho-oireisista koirista kärsii ruoka-aineallergiasta, jolloin koiralla on yleensä myös ruuansulatuskanavan oireita (ilmavaivat, ripuli). Atooppista tai allergista koiraa ei saa käyttää jalostukseen. Atopia on tyypillisesti nuoren aikuisen koiran sairaus ja oireet alkavat suurimmalla osalla atoopikoista 6 kk – 3 vuoden iässä. Allerginen nuha, astma ja silmän sidekalvontulehdus ovat koiralla harvinaisia. Koira reagoi ihollaan ja atopia onkin koiran yleisin ihosairaus. Atopiaan liittyvien toistuvien ihon bakteeri- ja hiivatulehdusten esiintymisestä on päätelty, että atoopikkokoirilla olisi puutteellisesti toimiva soluvälitteinen immuunivaste. Atopialle tyypillistä on, että oireet helpottuvat ja pahenevat kausittaisesti ainakin sairauden alkuvaiheessa. Jos oireet ovat heti alkuun jatkuvia, voidaan hyvällä syyllä epäillä ruoka-aineallergiaa aiheuttajaksi.
(Menna, Nina.SKL)

Suomessa on joitakin atooppisia ja allergisia barbetteja. Ulkomailla on myös muutamia tapauksia.

Ulkokorvan tulehdus

Barbetin korvalehden suuri koko, riippuva rakenne ja runsas korvan sisäinen karvoitus saattavat altistaa toistuville korvatulehduksille, jollei koiran korvien säännöllisestä hoidosta huolehdita. Korvakäytävän ilmanvaihdosta on huolehdittava pitämällä korvan yläosan karva lyhyenä. Korvakäytävät puhdistetaan, kun vaikkua on näkyvissä korvakäytävän yläosassa. Toistuvien tulehdusten syynä on yleisimmin jokin ihon perussairaus, esim. atopia.
Korvatulehdukset ovat melko yleisiä barbetilla. Harvemmin ne kuitenkaan ovat toistuvia tai kroonisia. Koiraa, jolla on ollut toistuvia korvatulehduksia tai krooninen korvatulehdus, ei tulisi käyttää jalostukseen.

Lisääntymiseen liittyvät ongelmat

Urokset:
Piilokiveksisyys eli kryptorchismi tarkoittaa sitä, että toinen tai molemmat kivekset jäävät vatsaonteloon tai nivuskanavaan. Yhdellä suomalaisella uroksella on esiintynyt piilokiveksisyyttä, tapauksia on myös ulkomailla.
Muutamalla uroksella eturauhasen liikakasvu on aiheuttanut kivuliaisuutta ja virtsaamisvaikeuksia ja koirat on jouduttu kastroimaan.
Tiedossa on muutamia tapauksia, joissa uros ei ole suostunut astumaan narttua, ja on päädytty keinosiemennykseen tai astutuksesta on luovuttu. Astumishaluttomuus ei saa olla keinosiemennyksen syy.

Nartut:
Barbetit synnyttävät ja hoitavat pentunsa yleensä hyvin. Keskimäärin barbetit synnyttävät kuusi pentua, mutta myös suuria pentueita syntyy silloin tällöin. Suuri pentuekoko voi aiheuttaa polttoheikkoutta ja synnytysvaikeuksia. Muutamalla suomalaisella nartulla synnytys ei käynnistynyt normaalisti.
Pentukuolleisuutta on ollut yksittäistapauksia sekä Suomessa, että muualla maailmassa. Hoitovietin puutetta esiintyi myös keisarinleikkauksen jälkeen yhdellä nartulla.
Emätintulehduksia on esiintynyt muutamalla suomalaisella narttu-barbetilla. Kohtutulehduksia ei ole tavattu Suomessa. Tulehdukset ovat kuitenkin varsin yleisiä koirilla ja vanhenevilla nartuilla voi esiintyä nopeaa hoitoa vaativia kohtutulehduksia.
Juoksuaikaan liittyviä ongelmia on ollut muutamalla barbeteilla mm. erittäin runsaat ja kivuliaat juoksut.
Valeraskauksia on ollut myös muutamilla barbeteilla.

Hoivavietin puute sekä synnytys- ja astumisvaikeudet voivat olla perinnöllisiä ja niihin täytyy suhtautua vakavasti, sillä rodun säilymisen kannalta normaali lisääntyminen on elinehto.

Hammaspuutokset ja purentavirheet

Barbeteilla esiintyy jonkin verran lieviä hammaspuutoksia. Välihampaita tai jokin etuhammas saattaa puuttua. Lievät puutokset eivät juuri häiritse koiraa itseään. Hammaspuutokset voivat olla perinnöllinen vika.

Barbeteilla voi olla maitohammasvaiheessa liian kapea alaleuka, joka aiheuttaa alakulmahampaiden virheasennon. Alakulmahampaat pureutuvat tällöin yläikeneen tai kitalakeen, niin että alueelle muodostuu pehmytkudokseen selvä kuoppa. Tila aiheuttaa koiralle kipua ja voi aiheuttaa tulehduksen. Lievät tapaukset voidaan joskus hoitaa "venytystekniikalla" mutta vakavammat tapaukset vaativat kirurgista hoitoa.

Maitohampaat, joissa ongelma havaitaan, tulisi poistaa, jotta alaleuka pystyisi kasvamaan optimaalisesti ja pysyvät hampaat pääsisivät kasvamaan oikeille paikoilleen. Lisäksi yläikeneen painuvien alamaitokulmahampaiden aiheuttama kiputila sekä infektio saadaan hoidettua tällä toimenpiteellä pysyvästi. 

Ongelmaa on havaittu hyvin harvoin pysyvissä hampaissa.

Selkämuutokset

VÄLIMUOTOISET SELKÄNIKAMAT: Välimuotoinen lanne-ristinikama (lumbosacral transitional vertebra, LTV) on yleinen synnynnäinen ja perinnöllinen nikamaepämuodostuma, jonka periytymismekanismia ei tunneta. Barbeteilla esiintyy jonkin verran eriasteisia LTV-muutoksia.

NIKAMAEPÄMUODOSTUMAT: Selkärangan nikamien epämuodostumia (vertebral anomaly, VA) esiintyy useilla koiraroduilla. Kipuja tai neurologisia ongelmia esiintyy, jos epämuodostuneet nikamat painavat selkäydintä. Tällainen selkä on myös normaalia alttiimpi tapaturmille. Barbeteilla esiintyy jonkin verran lähinnä lieviä VA-muutoksia.

SPONDYLOOSI: Spondylosis deformans eli spondyloosi (SP) on selkärangan rappeumasairaus, jossa selkänikamien rajoille muodostuu luupiikkejä ja/tai -siltoja. Spondyloosia kehittyy usein normaalistikin ikääntymisen myötä, mutta jos nuorella koiralla todetaan spondyloosimuutoksia, se tulee huomioida mm. jalostuksessa. Barbeteilla esiintyy melko harvinaisena SP-muutoksia.

Kaikissa näissä selkämuutoksissa arvostelussa käytetään asteikkoa 0-4, jossa 0 tarkoittaa, että muutoksia ei ole.