Barbetin jalostuksen ABC

 

Barbetin jalostusta ohjaavat

1) Perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma (PEVISA)

2) Jalostuksen tavoiteohjelmaan (JTO) perustuvat jalostussuositukset

3) Lisäksi kasvattajan tulee kasvatustyössään ottaa huomioon pienen rodun jalostukseen liittyvät ongelmat sekä Suomen Kennelliiton yleisen jalostusstrategian  suositukset:

Kasvattajan vastuu ja Kennelliiton jalostusstrategian suositukset
(pohjautuvat Kennelliiton ohjeisiin ja neuvoihin)

Kasvattajilla on suuri vastuu rodun monimuotoisuuden ja terveyden säilyttäjinä. Kasvateissa tai näiden vanhemmissa esiintyvistä vioista, perinnöllisistä ja muista sairauksista tulee rehellisesti kertoa sekä jalostustoimikunnalle että pennun ostajille. Myös jalostusurosten omistajien tulee rehellisesti kertoa vastaavat tiedot kasvattajalle, jolle tiedot ovat tärkeitä jalostuksen suunnittelussa ja jotta hän voi kertoa tiedon eteenpäin pennun ostajille.

Jalostustoimikunta voi antaa kasvattajille tietoja ainoastaan virallisista tutkimustuloksista ja niistä sairauksista, joihin sairaan koiran omistaja on antanut kirjallisen luvan.

Kasvattaja on yksin vastuussa kasvattamistaan pennuista.

Kasvattajan tulisi antaa alla olevat tiedot kirjallisena pennun ostajalle ennen kaupantekoa:

  • rodun tyypilliset viat ja sairaudet sekä terveydellisten ongelmien yleisyys rodussa

  • koiran sukulinjan terveydelliset ongelmat

  • terveydellisten ongelmien merkitys koiralle ja omistajalle

  • lisäksi on annettava asianmukaiset hoito- ja ruokintaohjeet

Kasvattajan tulee toimia hyvän kenneltavan mukaisesti. Kaikissa sopimuksissa tulisi käyttää Suomen Kennelliiton lomakkeita.

Kasvattajan tulee käyttää jalostukseen suosituksien (PEVISA ja rodun jalostussuositukset) mukaisia koiria. Koira jonka todetaan periyttävän jotain vakavaa sairautta, tulee poistaa jalostuksesta. Jalostustoimikunta pyytää ottamaan myös huomioon yhdistelmiä suunnitellessa, että ilmiasultaan terveet koirat saattavat olla perinnöllisten tautien terveitä kantajakoiria. Ei ole suositeltavaa parittaa keskenään kahta sellaista koiraa, joiden vanhemman tai vanhempien tiedetään periyttäneen samaa sairautta sairastavia pentuja.

Jalostuksessa käytettävissä yhdistelmissä tulee välttää korkeaa sukusiitosastetta. Sukusiitosasteen suuruus riippuu laskennassa mukana olevien sukupolvien määrästä, joten vain sellaisia sukusiitosasteita voi verrata keskenään, jotka on laskettu saman taustainformaation perusteella. Yleisesti koirien jalostuksessa suositellaan neljän-viiden sukupolven perusteella lasketun sukusiitosasteen pitämistä alle 6,25 %. Sukusiitokset suositellaan laskettavaksi Kennelliiton jalostustietojärjestelmän avulla.

Kennelliiton jalostusstrategian mukaisesti lisäksi suositellaan, että:

Jalostuskoiraksi valitaan yksilö, joka:

  • on käyttäytymiseltään ja luonteeltaan tasapainoinen

  • soveltuu henkisesti ja fyysisesti siihen käyttöön, mihin rotu on jalostettu

  • on terve

  • on normaalisti lisääntyvä

  • on peräisin mahdollisimman pitkäikäisestä suvusta

  • on rakenteeltaan ja ulkomuodoltaan rodunomainen

Jalostukseen käytettävällä koiralla tulisi olla hyväksytty tulos joko rotukatselmuksesta tai näyttelystä.

Jalostukseen ei tule käyttää koiraa, jolla on huono hermorakenne tai joka on arka tai vihainen.

Jos jalostukseen valitaan yksilö, jonka lähisuvussa (sulkulaisuussuhde 25 % tai yli: vanhemmat, sisarukset, jälkeläiset) esiintyy vakavia periytyviä sairauksia, tulee parituskumppaniksi valita terve yksilö, jonka lähisuvussa ei esiinny samaa sairautta tai vikaa.

Sekä nartun että uroksen tulee olla halukas luonnolliseen astutukseen. Narttuja, jotka ensimmäisen pentueensa kohdalla eivät kyenneet synnyttämään luonnollisesti tai huolehtineet normaalisti jälkeläisistään ilman syytä, ei tulisi käyttää uudestaan jalostukseen. Uroksia, jotka eivät ole kyenneet astumaan normaalisti tai joilla on puutteellinen sukuvietti, ei tule käyttää jalostukseen. Urosten jälkeläismäärän tulee jakautua mahdollisimman tasaisesti eri vuosille.

Jalostuksessa suositaan terveitä, pitkäikäisistä suvuista polveutuvia koiria.

Lähisukulaisyhdistelmiä (isoisä/isoemä x jälkeläinen ss% 12,5, puolisisarukset ss% 12,5 sekä täti/eno x jälkeläinen ss% 12,5) ei suositella.

Barbet on rotuna harvalukuinen, eikä jalostuskoirien määrää voi liikaa rajoittaa, jotta geneettinen monimuotoisuus säilyy. Täten jalostusstrategian mukaisesti ”perinnöllisen monimuotoisuuden lisääminen ja ylläpito sallii kompromisseja jalostuskoirien laadun suhteen, kun kyse on koiran hyvinvoinnille pienimerkityksisistä virheistä”.