Turkinhoito
Barbetin turkki
Barbetin turkki on yksi rodun erityispiirteistä, joka on erikseen mainittu myös rotumääritelmässä: Rodun erityispiirre on paksu ja villava karvapeite, joka suojaa tehokkaasti kylmältä ja kosteudelta. Karva muodostaa leukaparran (ransk. barbe), jonka mukaan rotu on saanut nimensä.
Turkki voi olla hyvin tiivistä kiharaa (kuten espanjanvesikoiralla) tai hiukan laineilevaa (kuten portugalinvesikoiralla). Karvan väri voi myös vaikuttaa turkin laatuun. Turkki voi pitkäksi kasvaessaan muodostaa nyörejä. Yksilöiden välillä turkinlaadussa on eroja. Turkki muuttuu iän myötä pehmeästä pentukarvasta karkeammaksi.
Rotumääritelmässä sallittuja värejä ovat yksivärinen musta, harmaa, ruskea, kellanruskea, hiekanruskea ja valkoinen. Kaikki kellanruskean ja hiekanruskean sävyt ovat sallittuja. Kaikissa väreissä voi esiintyä myös valkoisia merkkejä. Myös kaksivärisyys (valkoinen - musta/ruskea/hiekka/harmaa) on sallittua.
Barbetin turkista ei lähde samaan tapaan karvaa kuin useimmilla koiraroduilla eikä barbetilla ole karvanlähtöaikaa. Yksittäiset karvat irtoavat aikanaan, kuten ihmisen hiukset ja putoavat pois - tai jäävät varsinkin pitkään turkkiin ja voivat takuttaa turkkia. Karva ei tartu juurikaan tekstiileihin, kuten lyhytkarvaisten koirarotujen karvat.
Turkki kasvaa jatkuvasti pituutta (noin 1 cm kuukaudessa), ja sen tähden turkkia tulee välillä lyhentää. Turkin voi ajaa trimmikoneella lyhyeksi muutaman kerran vuodessa, tai lyhentää saksilla tarpeen mukaan. Turkkia ei varsinaisesti muotoilla, mutta paikoittain lyhentäminen on sallittua, jotta koiran työskentely ja turkinhoito helpottuvat. Korviin ja päähän voi jättää hieman pidemmän turkin, sillä ne kasvavat hitaammin ja varsinkin pään karvoitus antaa barbetille sen rotutyypillisen ilmeen.
Periaatteessa barbetin turkin voi pitää niin pitkänä kuin haluaa, mikäli turkin pitää takuttomana ja huopaantumattomana. Yleissääntönä on, että mitä pidempi turkki, sen enemmän se vaatii säännöllistä harjausta ja/tai kampausta. Lyhyt turkki on erittäin helppohoitoinen. Pitkä turkki vaatii säännöllistä harjausta ja/tai kampausta. Takkuuntuminen on yksilöllistä ja riippuu turkin laadusta. Barbetin turkki on tyypillisesti erittäin paksu ja alkaa muodostaa paakkuja ja huopaantua jos sitä ei hoideta. Jos turkki on pitkään huopaantunut, koiralle tulee iho-ongelmia, ja iho voi pahimmillaan tulehtua.
Korvakarvat
Barbeteilla kasvaa karvaa myös korvien sisäpuolella. Karvan kasvaminen ja sen nyppimistarve vaihtelee eri yksilöillä. Joillekin yksilöille nyppinen ei sovi, vaan se ärsytää korvaa. Korvakarvojen nyppiminen kannattaa opettaa koiralle heti pennusta alkaen, pennun vastarinnasta huolimatta. Korvakarvoja tulee harventaa säännöllisesti. Kun korvakäytävästä poistaa karvoja pikkuhiljaa, ne eivät pääse "rehottamaan". Runsas korvakarvoitus voi tukkia korvakäytävää ja aiheuttaa korvatulehduksia. Säännöllinen nyppiminen on siinä mielessäkin tärkeää, että karvojen poisto pikkuhiljaa ärsyttää korvakäytävää vähemmän. Korvakarvojen nyppimisessä korvapuuteri on hyvä apuväline.
Vinkkejä turkinhoitoon
Lyhyt turkki on varsin helppo eikä sille tarvitse tehdä juuri muuta kuin pestä tarvittaessa. Turkkia voi leikata sekä saksilla, että trimmauskoneella. Trimmauskoneella leikkuujälki on siistimpää, mutta turkin paksuus, ja varsinkin takkuisuus voi aiheuttaa leikkuuongelmia paremmallakin trimmauskoneella. Pitkää turkkia trimmatessa kannattaa lyhennys tehdä ensin saksilla. Leikatessa turkkia pään ja korvien karvat kannattaa jättää hieman pidemmiksi, jos haluaa käydä näyttelyssä myöhemmin. Korvien taakse ja kainaloihin muodostuvat paakut voi leikata irti saksilla. Jos haluaa että kihara turkki muodostaa nyörejä, turkkia ei kannata harjata auki. Kaikkien yksilöiden turkki ei nyörity. Takkuuntumisen ehkäisemiseksi turkin voi myös kammata esim. villakoirakammalla auki. Harjaaminen avaa turkin kiharan rakenteen täysin auki, jolloin tuloksena on puudeliturkki. Kastelemalla turkin perusteellisesti kiharat palautuvat entiselleen.
Barbetin turkin voi pestä tarpeen mukaan mutta liian usein käytettynä shampoo kuivattaa sekä ihoa että turkkia. Kurakeleillä useimmiten riittää pelkkä jalkojen ja vatsapuolen huuhtelu. Turkkia pestäessä kannattaa muistaa, että turkki on laadultaan ”villava” joten pesuvetenä kannattaa käyttää haaleaa, ei liian lämminta vettä. Turkin kuivauksessa tulee välttää hieromista, joka huovuttaa turkin - pyyhkeellä painelu riittää. Varsinkin lämpimällä säällä koiran liikkuminen ulkona kuivattaa turkin luonnollisesti.
Barbetin ruokavalion tulee sisältää tarpeeksi ns. hyviä rasvoja, jotta turkista kasvaa kiiltävä ja elinvoimainen. Pesuaineden ja turkinhoitovälineiden laatuun kannattaa panostaa, eikä niitä kannata käyttää kovin usein, koska ne kuivattavat ihoa ja turkkia.
Koira kannattaa totuttaa turkinhoitoon ja muuhun käsittelyyn jo pentuna, jotta toimenpiteestä tulee sekä koiralle että omistajalle miellyttävä tapahtuma. Varmat otteet, rauhallisuus, ja ystävällinen suhtautuminen auttavat koiraa kaikissa hoitotoimenpiteissä.
Allergiselle sopiva rotu?
Vesikoirille tyypillisesti barbetin turkista ei juuri irtoa karvaa. Koirarotuja joista ei lähde karvaa mainostetaan joskus virheellisesti sopivan hyvin allergiselle. Allergiaa ei aiheuta karva vaan proteiinit, joita esiintyy esim. koiran hilseessä ja syljessä. Monille allergisille ihmisille barbet ei aiheuta oireita, mutta rotua ei kuitenkaan voi pitää takuuvarmasti allergiavapaana, sillä eroja on sekä ihmis- että koirayksilöiden välillä.