Sosiaalisuus: vieraat ihmiset

Suhtautuminen vieraisiin ihmisiin omalla reviirillä

  • Barbettien suhtautuminen vieraisiin ihmisiin omalla reviirillä (esim. oma piha tai koti) on pääosin ystävällistä, ja usein rauhallista (riehakkaan ystävällinen tai ystävällinen 84 %; välinpitämätön tai rauhallinen 25 %). Urokset ovat hieman useammin riehakkaan ystävällisiä, nartut rauhallisia.
  • Barbetin vahtivietti ei ole kovin korostunut, 32 % haukkuu reviirille tulijoille, mutta kommenttien mukaan ottaa sen jälkeen vieraat yleensä ystävällisesti vastaan.
  • Varautuneita koiria oli 6 kpl, joista yksi oli merkitty myös araksi (tästä koirasta lisää alla). Kahden koiran kerrottiin olevan varautunut vain ensi tapaamisella, tai vain joitain ihmisiä kohtaan, yksi on varautunut yleensä vieraita ihmisiä kohtaan. Kolmen koiran varautuneisuudesta ei ollut tarkempaa määrittelyä.
  • Kahdelle koiralle oli merkitty vaihtoehto ”epäluuloinen, voi jopa purra tai näykkiä”. Toinen näistä koirista oli myös merkitty varautuneeksi ja araksi, ja omistaja kertoi sen olevan aikuisen kotia vaihtanut koira, jolla on yleisesti ongelmia sopeutua. Toinen koira on vasta pentu, ja sen käytös oli kuvattu näykkimiseksi, joten kyse saattaa olla enemmän pentumaisesta käytöksestä kuin varsinaisesta epäluuloisuudesta tai aggressiivisuudesta. Molempien kohdalla näykkiminen kohdistuu vain aikuisiin, ei lapsiin.

Suhtautuminen vieraisiin ihmisiin muualla

  • Suhtautuminen vieraisiin muualla kuin omalla reviirillä on yhtä ystävällistä, mutta jonkin verran hillitympää.
  • Varautuneisuutta tai arkuutta vieraassa paikassa esiintyy hieman useammalla koiralla (10 kpl). Kolmen kohdalla varautuneisuuden kerrottiin liittyvän siihen, jos vieras lähestyy koiraa liian nopeasti/äkillisesti tai ”aktiivisesti”, muiden kohdalla käytöstä ei ollut kommentoitu. Kahta koiraa lukuun ottamatta kaikkien kohdalle oli merkitty varautuneisuuden lisäksi ystävällinen (7 kpl) ja/tai välinpitämätön (2 kpl). Ainoa koira jolle oli tässä kohdassa merkitty kohta ”Epäluuloinen, saattaa jopa näykkiä tai purra” oli sama pentukoira, jolle kohta oli merkitty myös edellisessä kysymyksessä.