Barbet

Käyttötarkoitus

Barbetin eli ranskalaisen vesikoiran alkuperäinen käyttötarkoitus on vesilintujen metsästys. Tänä päivänä tätä monipuolista harrastuskoiraa käytetään edelleen ylösajavana ja noutavana koirana sekä maalla että vedessä, ja monilla yksilöillä on säilynyt myös seisontataipumus. Barbeteja käytetään myös haavoittuneen riistan jäljestämisessä. Suomessa barbetin kanssa voi osallistua spanielien taipumus- ja metsästyskokeisiin.

Rodun monipuolisuudesta kertoo se, että barbeteja käytetään myös koira-avusteisessa työssä mm. terapiakoirana, opaskoirana, koulukoirana ja hypokoirana.

Barbet sopii hyvin myös aktiiviseksi harrastuskoiraksi. Sopivia harrastusmuotoja ovat mm. metsästysjäljestys, pelastuskoiratoiminta, rally-toko, nosework, tottelevaisuuskoulutus, vesipelastus, koiratanssi, agility ja koiranäyttelyt. Barbeteilla ei ole palveluskoiraoikeuksia.

Luonne ja käyttäytyminen

Barbet on iloinen ja luotettava kumppani. Barbet kiintyy omistajaansa, ja se on erittäin seurallinen koira, joka viihtyy niin ihmisten kuin muiden eläinten kanssa. Sekä nartut että urokset tulevat yleensä hyvin toimeen muiden koirien kanssa. Seurallisena koirana ja omistajaansa kiintymisen vuoksi barbeteilla saattaa ilmetä eroahdistusta yksin jäädessään, jollei sitä ole pennusta asti huolellisesti totutettu siihen.

Barbet on luonteeltaan tasapainoinen ja melko rauhallinen, mutta tarvittaessa toiminnanhaluinen ja nopea oppimaan.  Se ei saa olla aggressiivinen eikä arka. Hyvän hermorakenteensa ja tasapainoisen luonteensa lisäksi barbet omaa hyvän toimintakyvyn. Se sopeutuu nopeasti uusiin tilanteisiin ja ympäristöihin eikä ole kovin reaktioherkkä. Tämän vuoksi barbetia on helppo pitää mukana arjen menoissa ja ottaa mukaan vaikka matkalle. Barbeteilla ei tyypillisesti ole vahvaa puolustushalua eikä vahtiviettiä, eivätkä ne ole erityisen herkkähaukkuisia.

Terveys

Barbet on perusterve, rakenteeltaan tasapainoinen rotu, eikä sillä ole sairauksille tai lisääntymisongelmille altistavia anatomisia piirteitä. Korvatulehdukset ja allergia/atopia ovat yleisimpiä barbetin elämänlaatua heikentäviä sairauksia. Rotu kuuluu PEVISA -ohjelmaan, ja jalostuskoirilta vaaditaan lonkka-, kyynär- ja silmätutkimukset. Luuston kehityshäiriöitä esiintyy rodussa jonkin verran, esimerkiksi kohtalaisia (D) tai vakavampia lonkkanivelen kasvuhäiriöitä. Aiemmin vakavimmat rodussa esiintyvät perinnölliset sairaudet kardiomyopatia (sydänsairaus) ja epilepsia on jalostuspäätöksillä saatu huomattavasti vähenemään. Rotuyhdistys pyrkii tekemään parhaansa rodun terveyden parantamisessa ja ylläpitämisessä levittämällä tutkimustietoa ja kannustamalla avoimuuteen, sekä toimimalla aktiivisesti yhteistyössä tutkijoiden kanssa.

Turkinhoito

Rodun erityispiirre on paksu ja villava turkki, jonka tarkoitus on suojata koiraa myös kylmissä ja kosteissa olosuhteissa. Turkki voi olla laineikas tai kihara, joillakin yksilöillä muodostuu nyörejä. Barbetin turkki vaatii säännöllistä harjausta tai selvittelyä sormin, jotta se ei pääse takkuuntumaan ja huopaantumaan. Barbetilla ei ole varsinaista karvanlähtöaikaa, vaan turkki kasvaa pituutta ja siitä irtoaa tasaisesti yksittäisiä karvoja. Yleensä turkki leikataan lyhyemmäksi trimmauskoneella tai saksilla pari kertaa vuodessa. Turkkia ei muotoilla vaan sen pitää olla luonnollisen näköinen. Lyhyeksi leikattuna turkki on varsin helppo. Turkki karheutuu vanhetessaan ja vasta noin 2-4 vuotiaana turkki on lopullisessa tyypissään. Turkin voi pestä vedellä niin useasti kuin on tarpeen ja se vain paranee kastuessaan. Näyttelyissä turkin tulee olla rodunomainen ja riittävän pitkä karvanlaadun arvostelemiseksi.

Millaiselle ihmiselle rotu sopii

Barbet soveltuu aktiiviselle ihmiselle tai perheelle metsästys- ja/tai harrastuskaveriksi ja perheenjäseneksi. Rauhallisen ja tasapainoisen luonteensa puolesta rotu soveltuu niin kaupunkiin kerrostaloon kuin maallekin, sosiaalisen luonteensa vuoksi ei kuitenkaan tarhakoiraksi. Barbet on mukava perhekoira, joka kiintyy kaikkiin perheenjäseniin, ja tulee hyvin toimeen lasten kanssa, kunhan peruskasvatuksesta on huolehdittu. Vaikka rotu onkin miellyttävä kumppani, pelkäksi sohvakoiraksi barbet ei sovellu, vaan se tarvitsee liikuntaa, ihmisen kanssa toimimista ja aivotyöskentelyä.