Rotumääritelmä

BARBET ROTUMÄÄRITELMÄ JA SEN TULKINTA

Alkuperämaa: Ranska
FCI:n numero: 105 Hyväksytty: FCI 9.5.2006 SKL-FKK 11.9.2007

KÄYTTÖTARKOITUS: Vesilintujen metsästyksessä käytettävä koira, joka vesikoirien tapaan noutamisen lisäksi etsii, paikallistaa ja ajaa ylös vesikasvillisuuden sekaan piiloutuneen riistan sekä noutaa ammutun saaliin. Se sietää hyvin kylmää ja menee veteen kaikenlaisessa säässä.
FCI:N LUOKITUS: Ryhmä 8 noutajat, ylösajavat koirat ja vesikoirat. Alaryhmä 3 vesikoirat. Käyttökoetulos vaaditaan.
LYHYT HISTORIAOSUUS: Ranskanvesikoira on ikivanha, kaikkialla Ranskassa tunnettu rotu, jota käytetään vesilintujen metsästyksessä. Rodusta on useita kuvauksia ja mainintoja kirjallisuudessa 1500-luvulta lähtien.

YLEISVAIKUTELMA:
Keskikokoinen ja normaalirakenteinen. Rodun erityispiirre on paksu ja villava karvapeite, joka suojaa tehokkaasti kylmältä ja kosteudelta. Karva muodostaa leukaparran (ransk. barbe), jonka mukaan rotu on saanut nimensä.
KÄYTTÄYTYMINEN / LUONNE: Tasapainoinen, omistajaansa erityisen kiintyvä ja hyvin sosiaalinen. Rakastaa vettä, jopa kylmässä säässä.
HYLKÄÄVÄT VIRHEET:
• aggressiivisuus ja pelokkuus.
Selvästi epänormaali rakenne tai käyttäytyminen ovat hylkääviä virheitä.
HUOM. Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina kivespussiin.
KOMMENTIT: Suomen barbet-kanta on ulkomuodoltaan vaihteleva, mutta niin kansallisten kuin kansainvälistenkin näyttelytulosten perusteella hyvinkin korkeatasoinen. Kokoerot kannassa ovat merkittäviä, mutta pääosin koirien koko pysyttelee kuitenkin rotumääritelmän puitteissa. Liiallista massakkuutta ja raskautta tulee välttää, jotta koira voi toimia alkuperäisessä käyttötarkoituksessa ja yleisilme käyttökoirana säilyy.
Luonteissa ei ole pääsääntöisesti suuria ongelmia. 1.1.2012 alkaen Spanielien taipumuskoe- tai metsästyskoetulos on ollut edellytyksenä Suomen muotovalion arvon (FI MVA) saavuttamisessa. Tällä pyritään edistämään rodun käyttöominaisuuksien säilymistä ja noudattamaan rodun kotimaan Ranskan muotovalioitumisen ja FCI:n kansainvälisen muotovalioitumisen (C.I.B.) käyttökoevaatimuksen esimerkkiä.

PÄÄ:
Kuono on hieman kalloa lyhyempi.
Kallon karvapeite ulottuu kuononselkään. Parta on pitkä ja tuuhea, viikset peittävät koko kuonon. Pää on kauttaaltaan tuuheakarvainen.
KALLO-OSA: Pyöristynyt ja leveä.
OTSAPENGER: Selvä.
KIRSU: Suuri ja musta tai ruskea karvapeitteen väristä riippuen. Sieraimet ovat hyvin avoimet.
KUONO-OSA: Melko neliömäinen. Kuononselkä on leveä.
HUULET: Paksut, hyvin pigmentoituneet ja kauttaaltaan pitkän karvan peittämät. Huulten reunat ovat mustat tai ruskeat.
LEUAT / HAMPAAT / PURENTA: Leuat ovat keskenään yhtä pitkät. Leikkaava purenta, vahvat hampaat. Etuhampaat ovat hyvin kehittyneet ja suorassa rivissä.
SILMÄT: Pyöreät ja mieluiten tummanruskeat. Silmäluomien reunat ovat mustat tai ruskeat.
KORVAT: Alas, joko silmän korkeudelle tai hieman alemmaksi kiinnittyneet, pitkät, litteät, leveät ja pitkän, nyörimäisen karvan peittämät. Kun korvat vedetään yhteen kirsun edessä, korvakarvat ulottuvat ainakin 5 cm sen yli; korvalehti ulottuu suupielen yli.
VIRHEET:
• kevyt ja pitkä pää, kevyt ja liian pitkä kuono, ohuet huulet
• ylä- tai alapurenta, vinot leuat
• vaaleat silmät
• ylös, silmien tasoa korkeammalle kiinnittyneet, ohuet, lyhyet tai kapeat korvat
KOMMENTIT: Koiran hyvinvoinnin kannalta korvien pituutta ei tulisi jalostuksellisin keinoin lisätä (JTO). Arvostelussa korvien kokoon ei tule kiinnittää liiallisesti huomiota eikä suosia liian suurta korvien kokoa. Pään ja korvien karvoituksessa on sallittava käyttötarkoituksen ja koiran hyvinvoinnin mukainen trimmaus (esim. karvoituksen keventäminen silmien edestä ja korvakarvojen lyhentäminen).
Hampaisiin tulee kiinnittää huomiota, rodussa esiintyy jonkin verran hammaspuutoksia ja/tai hampaiden koko on koiran kokoon nähden liian pieni.

ETUOSA
KAULA: Lyhyt ja vahva.
RINTAKEHÄ: Leveä, hyvin kehittynyt ja syvä, kyynärpäihin ulottuva. Kyljet ovat kaarevat, eivät tynnyrimäiset.
ETURAAJAT
LAVAT: Viistot, lavan ja olkavarren välinen kulmaus on 110 – 115°.
OLKAVARRET: Vahvat ja lihaksikkaat.
KYYNÄRVARRET: Suorat, vahvaluustoiset, pystyt ja kauttaaltaan pitkäkarvaiset.
VIRHEET:
• ohut kaula
• kapea rintakehä
• lähekkäin olevat lapojen kärjet
• lihaksettomat olkavarret
• kevytluustoiset kyynärvarret; eturaajojen hapsutus
KOMMENTIT: Yleisimmät ongelmat etuosassa ovat kapea rintakehä, kehittymätön eturinta ja niukat etukulmaukset. Nämä seikat ovat merkittäviä, koska ne vaikuttavat eturaajojen asentoon ja liikkeisiin. Kapeat etuliikkeet on yleinen ongelma rodussa.

RUNKO JA YLÄLINJA:
Rungon pituus mitattuna olkanivelestä istuinluun kärkeen on hieman säkäkorkeutta suurempi.
SELKÄ: Kiinteä; selkälinja on vakaa.
LANNE: Kaareutuva, lyhyt ja vahva.
LANTIO: Sivusta katsottuna pyöristynyt, tasapainoisesti lannelinjaa jatkava.
VIRHEET:
• painunut selkälinja
• pitkä ja heikko lanne
• kapea lantio
KOMMENTIT: Rungon mittasuhteissa löytyy paljon variaatioita. Oikeisiin mittasuhteisiin on tarpeen kiinnittää erityistä huomiota, sillä ne edesauttavat rotutyypillistä olemusta ja liikkumista.
Oikeaan lantion asentoon tulee kiinnittää huomiota, ottaen huomioon sen merkitys takaraajojen asentoon ja takaliikkeisiin.

TAKARAAJAT, TASSUT JA HÄNTÄ
HÄNTÄ: Alaskiinnittynyt; asennoltaan hieman koholla, mutta koiran työskennellessä vaakatasoa ylempänä. Hännän pää kaartuu loivasti.
RAAJAT
KÄPÄLÄT: Pyöreät, leveät ja karvaiset.
TAKARAAJAT
REIDET: Hieman viistot, lihaksikkaat.
KINTEREET: Matalat ja hyvin kulmautuneet.
VÄLIJALAT: Pystysuorat.
VIRHEET:
• ylöskiinnittynyt, selän päälle kaartunut tai kiertynyt, lantiota tai lannetta vasten painunut häntä; hännättömyys tai liian lyhyt häntä
• takaraajat: litteät reidet, niukasti kulmautuneet kintereet, hapsutus, takaraajojen kannukset; kapeat, hennot ja karvattomat käpälät
KOMMENTIT: Ahdas takaosa on melko yleinen rodussa. Takaraajojen oikeaan asentoon ja takakulmauksiin tulee kiinnittää huomiota arvostelussa, koska niiden merkitys sopusuhtaiseen rakenteeseen ja liikkeisiin on huomattava.
Rodussa esiintyy jonkin verran koiria, joiden hännän kanto on korkeahko, erityisesti liikkeessä. Mikäli hännän korkea kanto ja/tai kiinnitys johtuu väärästä lantion asennosta, tämä olisi tärkeää merkitä arvosteluun.

LIIKKEET
Vaivattomat; raajat liikkuvat rungon suuntaisesti. Eturaajan askel on keskipitkä ja takaraajalla hyvä työntö.
KOMMENTIT: Liikkeissä eniten esiintyvät ongelmat ovat sekä etu- että takaliikkeiden kapeus sekä voimattomat takaliikkeet. Alkuperäisen käyttötarkoituksen mukaan koiran tulee jaksaa/voida liikkua pitkiä aikoja yhtämittaisesti raskaassa maastossa, jolloin terveiden ja tehokkaiden liikkeiden merkitys korostuu. Koiran liikkeisiin vaikuttaviin rungon ja raajojen ominaisuuksiin tulee erityisesti kiinnittää huomioita ja merkitä arvosteluun mistä anatomisesta piirteestä puutteelliset/väärät liikkeet johtuvat.

KARVAPEITE JA VÄRI
KARVA: Pitkää, villavaa ja kiharaa, voi muodostaa nyörejä. Karva on tuuheaa ja peittää luonnontilaisena koiran kauttaaltaan. Karvapeite on rodun tärkeä erityispiirre. Ranskanvesikoiran karvapeitettä voidaan muotoilla rodunomaisella tavalla leikkaamalla, jotta koiran työskentely ja karvapeitteen hoito helpottuisivat.
VÄRI: Yksivärinen musta, harmaa, ruskea, kellanruskea, hiekanruskea, valkoinen tai kirjava. Kaikki kellanruskean ja hiekanruskean sävyt ovat sallittuja. Värisävyn tulisi mieluiten olla sama koko rungossa.
NAHKA: Melko paksu.
VIRHEET:
• ohut nahka
• lyhyt, karhea, muu kuin villava tai kihara karvapeite
• muut rotumääritelmässä mainitsemattomat värit.
KOMMENTIT: Villavan turkin ansiosta barbetin turkki soveltuu erityisen hyvin vesityöskentelyyn. Villava turkki hylkii vettä ja kuivuu nopeasti. Rodussa esiintyy jonkin verran silkkistä ja laineikasta turkinlaatua.
Värivariaatioita rodussa on runsaasti eikä turkin väreihin tulisi kiinnittää liian suurta huomiota. Rotumääritelmän ”kirjava” väri on esitetty ranskankielisessä ”ou plus ou moins panaché” ja englanninkielisestä ”more or less pied” eli oikeammin suomennettuna ”enemmän tai vähemmän laikullinen”.
Koska turkin väri tai kiharuus eivät ole koiran hyvinvoinnin tai alkuperäisen käyttötarkoituksen kannalta merkittäviä, ei niiden tulisi olla arvostelua merkittävästi alentavia seikkoja. Tärkeintä on peittävä, suojaava ja vesityöskentelyyn sopiva turkinlaatu. Varsinkin käyttöluokan koirilla tulee sallia käyttöä helpottava turkin muotoilu.

KOKO
SÄKÄKORKEUS:
Urokset 58 – 65 cm
nartut 53 – 61 cm
sallittu poikkeama ± 1 cm.
KOMMENTIT: Barbetin rotumääritelmä on muuttunut useita kertoja viime vuosikymmenten aikana. Aikaisemmissa rotumääritelmissä säkäkorkeus on ollut selvästi pienempi; vaihdellut uroksilla 50–58 cm ja nartuilla 45–53 cm välillä. Pelkästään koiran koon vuoksi ei tulisi tiputtaa palkintosijoja liian rankalla kädellä, jos kokonaisuus muuten on tasapainoinen.

RODUN KOKONAISTILA ROTUMÄÄRITELMÄN KANNALTA TÄLLÄ HETKELLÄ

Ottaen huomioon rodun harvalukuisuus ja geneettisesti pieni populaatiokoko, on hyvin tärkeää, että rodun ulkomuototuomarit kiinnittävät erityistä huomiota näyttelyihin tuotujen yksilöiden osalta niiden tasapainoiseen rodunomaiseen rakenteeseen ja liikkeisiin. Terveyteen ja hyvinvointiin niukemmin vaikuttavat virheet tulisi ottaa huomioon arvostelussa lievästi alentavina tekijöinä kokonaisarvosanaa määriteltäessä. Turkin laatua arvosteltaessa tulisi hyväksyä yli 3 cm pituisessa turkissa esitetyt koirat, sillä koiran hyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että karvapeitettä voidaan lyhentää (vedessä) työskentelyä ja karvapeitteen hoitoa silmälläpitäen. Rodun erityispiirre tulee olla ”rustiikki” yleisvaikutelma, mutta hoitamattomana ja takkuisena esitettyjä koiria ei tulisi hyväksyä, sillä hoitamaton, paksu, huonosti hengittävä turkki aiheuttaa koiralle helposti iho-ongelmia.